Veisu Kaarle Vitikkalasta

1

Jos maltatte nyt kuunnella, niin tahdon kertoa

Ma Vitikkalan Kallesta, joll’ ei oo vertoa.

Hän Vampulasta Pelttarilta oli alkuisin

Ja lastenlasta hällä lie jo tuhatlukuisin.

2

Ei tainnut Kalle nuorena nyt panna merkille,

ett isä-Jussi lainan antoi Vikbergin Erkille,

vaan kohtaloksi hänelle tää juttu sukeutui

ja morsiokseen Eeva-Stiina Vikberg pukeutui.

3

Ol’ Erkki, näät sä, pennitön kuin rotta kirkossa

ja elämänsä muutenkin oli vetsen niekossa,

mutt’ tyttö häll’ ol´ tylleröinen, viisitoista vain

joll’ tuike oli silmissänsä tähtein loistavain.

4

Niin Kalle ynnä Eeva-Stiina yhteen naitettiin,

ja vielä kaupanpäällisiksi kirjat laitettiin,

ett’ isännäks Vitikkalaan tul´ Kalle samalla,

ja Erkki pääsi pälkähästä sen vahvistamalla.

5

Eik’ ollut Kalle itsekään huonompi Jussia:

Hän peltojansa kartutti ja rahapussia,

Vaan kalliimpi kuin mantunsa ja maansa, aumansa

ol’ seitsenpäiseks’ pyörähtänyt lapsilaumansa.

6

Niin alkunsa sai sukupuu tää Kokemäellä,

mi oksiaan nyt levittää voimalla, väellä,

mutt’ joka ainut lehti, mikä siihen puhkeaa

se kunnioittaa Jussin poikaa, miestä uhkeaa.

  Sanat Jouko Vesikansa, sävel Rosvo Roope

  Laulettu ensi kerran kokouksessa 9.11.1947